4finace Oy:n kulutusluoton eräpäivänsiirtomaksu oli kohtuuton

Korkeimman oikeuden 20.10.2020 antamassa ja julkaisemattomassa päätöksessä Nro 1540 korkein oikeus muutti markkinaoikeuden 13.10.2017 antamaa päätöstä Nro 616/17 ja katsoi, että 4finance Oy:n kuluttajien kanssa tekemissään sopimuksissa käyttämät eräpäivän siirtämistä koskevat hintaehdot ovat olleet määriltään kohtuuttomia ja että sopimusehtojen epäselvyys on lisännyt osaltaan sopimusehtojen kohtuuttomuutta. 

Korkein oikeus määräsi yhtiölle kuluttaja-asiamiehen valituksen ja vaatimuksen mukaisen kiellon käyttää eräpäivän siirtämistä koskevissa sopimuksissa maksuehtoja, jotka ylittävät määrältään perintälain 10 a §:n 1 momentin kohdassa 6 tarkoitetun eräpäivälle asetetun enimmäismäärän viisi euroa, lisättynä määrällä, joka vastaa siirrettävälle pääomalle siirtoajalta laskettavaa 50 prosentin vuotuista viivästyskorkoa.Korkein oikeus arvioi perusteluissa, sovelletaanko eräpäivän siirtämistä koskeviin sopimuksiin kuluttajaluottoja koskevaa kuluttajan eduksi pakottavaa kuluttajansuojalain 7 luvun sääntelyä. Erityisesti kuluttajansuojalain 7 luvun 17 b §:ää, jonka mukaan maksuajan pidentämisestä ennen saatavan erääntymistä saa periä kuluttajalta enintään 5 euroa edellyttäen, että maksuaika pitenee vähintään 14 päivällä.

Kuluttajan on 4financen soveltamien sopimusehtojen perusteella tullut maksaa eräpäivän siirrosta maksu, joka on vastannut määrältään vähintään 182,5 prosentin suuruista todellista vuosikorkoa. Eräpäivän siirrosta peritty maksu on näin ollen moninkertaisesti ylittänyt voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 17  a §:ssä enimmäiskorkoa vastaavan määrän.

Korkein oikeus totesi eräpäivän siirrosta perityn hinnan kuluttajaa suojaavien pakottavien säännösten vastaiseksi (jos siirrettävä määrä alle 2000 €) tai määrältään kohtuuttomiksi (jos siirrettävä määrä 2000 € tai sen yli). Lisäksi eräpäivänsiirtomaksujen ilmoittaminen yksinomaan euromääräisenä summana on ollut pakottavan luotonantajan tiedonantovelvollisuutta koskevan sääntelyn vastaista. Markkinaoikeuden päätös MAO:616/17 annettu 13.10.2017 ja Korkeimman oikeuden päätös annettu 20.10.2020/1540, S 2017/830.