Luottosopimuksen varsinainen luottoraja oli mitoitettu 2.000 euroksi, joka juuri ylittää asiassa sovellettavan aiemmin voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n enimmäiskorkoa koskevan säännöksen soveltamisalan rajan.
Ensimmäisen kuukauden aikana luottoraja oli ollut 100 euroa eikä 2.000 euroa. Mainituista seurasi, että luottosopimusta ei voitu pitää määrältään aidosti vähintään 2.000 euron suuruisena ja siihen oli siten sovellettava luottosopimuksen solmimisen aikana voimassa ollutta kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ää.
Luottoehdossa sovittu mainitun pykälän rajoitusta yli kaksi kertaa suurempi luottokorko yhdistettynä suurehkoon luottomäärään ja mahdollisesti pitkäaikaiseksi muodostuvaan velkasuhteeseen, oli kuluttajan kannalta kohtuuton.
Näin ollen korkoehto ei sitonut A:ta, ja siihen perustuvat vaatimukset oli hylättävä perusteettomina. Myös pääomaan ja perintätoimiin liittyvät vaatimukset oli hylättävä perusteettomina.
Turun hovioikeus 29.5.2020Tuomio Nro 363
Diaarinumero S 18/1961
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Varsinais-Suomen käräjäoikeus 30.10.2018 nro 44707