Helsingin hovioikeus on 4.10.2019 antamallaan päätöksellä Nro 1221, Diaarinumero S 19/1140 lausunut seuraavasti:
Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella, jota vastaan on annettu yksipuolinen tuomio, on oikeus hakea takaisinsaantia siinä tuomioistuimessa, joka on antanut yksipuolisen tuomion. Takaisinsaantia on haettava kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä lukien, kun takaisinsaannin hakija hänen läsnäollessaan toimitetussa ulosmittauksessa taikka muulla tavoin todisteellisesti on saanut tiedon yksipuolisesta tuomiosta.
Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan sen asianosaisen asiana, jonka vaatimuksesta yksipuolinen tuomio on annettu, on huolehtia siitä, että vastapuoli saa tiedon yksipuolisesta tuomiosta. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että säännöksessä tarkoitettu tiedoksianto ei ole edellytyksenä takaisinsaantikanteen nostamiselle (ks. esimerkiksi KKO 1979 II 1).
Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n 1 momentissa tarkoitetulla, takaisinsaantimääräajan alkamiseen vaikuttavalla todisteellisella tiedon saamisella tarkoitetaan todisteellista tiedoksiantoa. Säännöksessä ei edellytetä, että tiedoksiannossa noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 11 luvun tiedoksiantosäännöksiä, vaan muukin todisteellinen, esimerkiksi yksityishenkilön toimittama tiedoksianto, on riittävä (Frände ym.: Prosessioikeus 2017, s. 1045; Juha Lappalainen: Alioikeusuudistus 1994, s. 190).
Asiassa on riidatonta, että yksipuolista tuomiota ei ollut annettu Lowell Oy:n toimesta A:lle tiedoksi. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuna todisteellisena tiedon saamisena ei ole pidettävä sitä, että vastaaja itse ottaa tiedon yksipuolisesta tuomiosta hankkimalla siitä jäljennöksen tai sitä, että vastaaja muutoin omatoimisesti saa tosiasiallisesti tiedon yksipuolisen tuomion sisällöstä. Asiassa ei joka tapauksessa ole edes näytetty, että A olisi tosiasiassa ollut tietoinen yksipuolisen tuomion sisällöstä laittaessaan vireille 3.12.2018 päivätyn takaisinsaantihakemuksen, joka on 21.1.2019 jätetty tutkimatta. Näin ollen hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, ettei A:n 3.12.2018 vireille laittamalla takaisinsaantihakemuksella ole merkitystä arvioitaessa takaisinsaannille asetetun määräajan alkamisajankohtaa. Tähän nähden A:n 4.2.2019 vireille laittaman takaisinsaantihakemuksen tutkimiselle ei ole ollut määräajan umpeutumisesta johtuvaa estettä.
Edellä mainituin perustein käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää asiaa mainitsemillaan perusteilla tutkimatta, minkä vuoksi käräjäoikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
On selvää, että tuomiosta ei voi pätevästi valittaa, jos ei tiedä mitä tuomiossa on tuomittu. Jotta asianosainen voisi selvittää tuomiolauselman vaikutukset ja perustelut, on hänen saatava tuomio fyysisesti haltuunsa muutoksenhakuohjeineen, jotta hänellä on mahdollista hakea siihen muutosta lain edellyttämällä tavalla. Tästä on lausuttu myös oikeuskirjallisuudessa Jokela, Antti, ”Oikeudenkäynti III”, Talentum 2004, s. 118: ”Takaisinsaantia on haettava kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä lukien, kun takaisinsaannin hakija hänen läsnä ollessaan toimitetussa ulosmittauksessa taikka muulla tavoin todisteellisesti on saanut tiedon yksipuolisesta tuomiosta (OK 12:15.1). Yksipuolisessa tuomiossa on ilmoitettava asianomaisen oikeudesta takaisinsaantiin ja annettava samalla muutoksenhakuohjeet, joista selviää esimerkiksi, että minkä ajan kuluessa ja missä tuomioistuimessa takaisinsaantia on haettava (OK 12:16.1).”