Velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdan mukaan velkajärjestelylle on este, jos velkojen perusteesta ja syntyolosuhteista, velallisen tavasta hoitaa talouttaan tai muista seikoista voidaan päätellä olevan todennäköistä, että velallinen on velkaantunut harkitusti velkajärjestelyä silmällä pitäen tai velallisen velkaantumisesta johtuneita toimia voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää piittaamattomina ja vastuuttomina ottaen huomioon velallisen ikä, asema ja muut olosuhteet sekä se, ovatko luotonantajat toimineet vastuullisesti. Velkajärjestelyn säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 183/1992 vp s. 52) todetaan, että kevytmielistä velan ottamista voi olla velan ottaminen sellaisissa olosuhteissa, joissa velallisen on täytynyt tietää, ettei hänellä ole mahdollisuuksia maksaa velkaa takaisin ja ettei hänen maksukyvyssään ole odotettavissakaan muutosta parempaan. Jos velallinen on jo maksuvaikeuksissa, uuden velan ottaminen on yleensä kevytmielistä, jollei se ole ollut välttämätöntä hänen ja hänen perheensä toimeentulon turvaamiseksi. Velallisen tapa hoitaa talouttaan voi joissakin tapauksissa osoittaa kevytmielistä velkaantumista. Velallisen maksuvaikeudet ovat voineet lisääntyä sen vuoksi, että hän on laiminlyönyt maksaa velkojaan silloinkin, kun hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, ja velallinen on käyttänyt näin säästyneet varat liialliseen kulutukseen. Kaikissa tällaisissa tilanteissa on säännöksen mukaan kiinnitettävä huomiota siihen, minkälaista harkintaa velalliselta hänen asemansa huomioon ottaen voidaan sellaisissa olosuhteissa kohtuudella edellyttää.
Laissa aikaisemmin ollut ilmaisu ”ilmeisen kevytmielinen velkaantuminen” on vuonna 2015 korvattu ilmaisulla ”piittaamaton ja vastuuton velkaantuminen”.
Velkajärjestelylain 10 a §:n mukaan velkajärjestely voidaan esteestä huolimatta myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velallisen omat toimet velkojen maksamiseksi, velkaantumisesta kulunut aika ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.
Lain esitöiden (HE 98/2002 vp s. 32) mukaan arvioitaessa velallisen toimia velkojensa maksamiseksi otetaan huomioon paitsi vapaaehtoiset maksusuoritukset ja omaisuuden realisointituotot myös velkojen ulosottoperinnän ja omaisuuden rahaksimuuton kautta saamat suoritukset. Velkajärjestelyn myöntämiseksi ei yleensä voida edellyttää, että ulosottoperinnän kohteena oleva velallinen maksaisi velkojaan sen ohessa myös vapaaehtoisesti varsinkaan, jos velalliselle jäävät tulot ovat hänen toimeentulonsa turvaamiseksi välttämättömiä.
Ratkaisusta KKO 2011:9 ilmenee, että silloin, kun velallisen omat toimet velkojen maksamisessa ovat ajan kulumisesta huolimatta jääneet vähäisiksi, merkitystä on annettava sille, mistä omien toimien vähäisyys velkojen maksamisessa on johtunut. Muun muassa tuloksettomat ulosottoyritykset voivat olla osoituksena siitä, että velalliselta on puuttunut kyky lyhentää velkaansa. Toisaalta osoituksena asianmukaisesta suhtautumisesta velkavastuuseen voidaan pitää siirtymistä uuteen ammattiin ja siitä alkaen säännöllisesti tapahtunutta velkojen lyhentämistä ulosottotoimin.
Velkajärjestelylain 10 a §:n mukaan velkajärjestely voidaan 10 §:ssä säädetystä esteestä huolimatta myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velallisen toimet velkojen maksamiseksi, velkaantumisesta kulunut aika ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.
Mainitun säännöksen säätämiseen johtaneiden velkajärjestelylain muuttamista koskevien esitöiden (HE 98/2002 vp s. 22 – 23) mukaan velkajärjestelyn keskeisenä tavoitteena on mahdollistaa ylivoimaiseen velkatilanteeseen joutuneiden velallisten talouden korjaaminen sekä vähentää ylivelkaantumisesta velalliselle ja hänen perheelleen aiheutuvia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Velkajärjestelyn myöntäminen esteestä huolimatta perustuisi kaikissa tapauksissa kokonaisharkintaan. Tällöin voidaan ottaa huomioon yksilölliset seikat ja harkinnassa korostuu tavoite saavuttaa kohtuullinen lopputulos velallisen ja velkojan kannalta. Tarkoituksena on, ettei velkajärjestelyn aloittaminen siirry toivottoman kauaksi tulevaisuuteen, vaan velallinen voisi mahdollisuuksiensa mukaan omalla toiminnallaan edistää velkajärjestelyyn pääsemistä ja siten vapautua veloistaan näköpiirissä olevan ajan kuluessa. Kokonaisharkinnassa merkitystä voitaisiin antaa myös velkajärjestelyn esteen laadulle.
Velkajärjestelylain 10 a §:n uudistamiseen johtaneiden esitöiden (HE 83/2014 vp s. 55 – 56) mukaan uudistuksen tarkoituksena on vähentää velkaantumisesta kuluneen ajan merkitystä kokonaisharkintaan vaikuttavana seikkana. Sen vuoksi lakiehdotuksessa on esitetty, että säännöksessä mainitaan ensin velallisen toimet velkojensa maksamiseksi ja vasta sitten velkaantumisesta kulunut aika. Muutoksella tavoitellaan sitä, ettei velkajärjestelyn myöntäminen painavien syiden nojalla edellyttäisi, että velat olisivat huomattavan vanhoja. Jos velallinen olisi esimerkiksi pyrkinyt hyvittämään esteen vaikutusta tekemällä voitavansa velkojensa maksamiseksi, voitaisiin velkajärjestely myöntää, vaikka velat eivät olisi erityisen vanhoja. Velkaantumisesta kuluneella ajalla voisi edelleen olla keskeinen merkitys kokonaisharkinnassa erityisesti silloin, kun tämä aika on huomattavan pitkä tai huomattavan lyhyt. Velallisen toiminnan moitittavuuden aste sekä sovellettu esteperuste voivat myös vaikuttaa siihen, mikä merkitys velkaantumisesta kuluneelle ajalle on annettava. Tilanteessa, jossa velat perustuvat törkeään rikokseen tai velallinen on järjestellyt tulojaan tai varallisuuttaan velkojien vahingoittamiseksi, voidaan yleensä edellyttää, että velkaantumisesta kulunut aika on pidempi kuin esimerkiksi silloin, kun velallinen on velkaantunut piittaamattomasti ja vastuuttomasti.
Velkajärjestelylain 10 a §:ää koskevissa esitöissä (HE 98/2002 vp s. 32) on siis todettu, että velkajärjestelyn myöntämiseksi ei yleensä voida edellyttää, että ulosottoperinnän kohteena oleva velallinen maksaisi velkojaan sen ohessa myös vapaaehtoisesti varsinkaan, jos velalliselle jäävät tulot ovat hänen toimeentulonsa turvaamiseksi välttämättömiä kuten alla olevassa hovioikeuden vuoden 2021 päätöksessä on todettu.
Helsingin hovioikeus 12.3.2021, Nro 308, Diaarinumero S 19/3035:
Hakijan käyttöön jääneet varat ovat olleet välttämättömiä hänen toimeentulonsa turvaamiseksi. Hovioikeus katsoo, ettei Hakijalta ole voitu edellyttää, että hän ulosottoperinnässä kertyneiden suoritusten lisäksi lyhentäisi velkojaan vapaaehtoisin suorituksin. Hovioikeus toteaa, että Hakija on velkaantunut vähitellen pitkän ajan kuluessa vuoteen 2018 saakka. Hakijan pääasiallisesta velkaantumisesta on kulunut jo kohtalaisen pitkä aika. Huomioon ottaen Hakijan nykyinen ja odotettavissa oleva tulotaso on ilmeistä, että hän ei ilman velkajärjestelyä selviydy veloistaan. Ulosoton kautta tehdyt suoritukset ja velkajärjestelyn merkitys toisaalta Hakijan ja toisaalta velkojien kannalta puoltavat myös osaltaan velkajärjestelyn myöntämistä. Hovioikeus katsoo, että velkajärjestelyn myöntämiselle on velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitetusta esteperusteesta huolimatta velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitetut painavat syyt. Hakijalle on siten myönnettävä velkajärjestely.
Vaasan hovioikeus 23.6.2020, Nro 273, Diaarinumero S 20/151:
Hakija on kouluttautunut ammattiin, saanut vakituisen työpaikan ja hankkinut itselleen myös lisätyön. Hakija on lyhentänyt velkojaan merkittävällä tavalla sekä ulosotossa että vapaaehtoisesti. Hovioikeus toteaa, että Hakija on poikkeuksellisella tavalla osoittanut halua ja kykyä suoriutua veloistaan. Hakijan toimet velkojen maksamiseksi ovat jatkuneet niin pitkään, että kysymys ei ole vain väliaikaisesta vaiheesta. Toimien ajallista kestoa ei siten voida tässä tapauksessa pitää niiden merkittävyyttä vähentävänä seikkana. Hovioikeus arvioi, että velallisen toimet kokonaisuutena puoltavat erittäin vahvasti, eivätkä vain osittain, velkajärjestelyn myöntämistä asiassa.
Velkaantumiseen on osaltaan vaikuttanut lainojen helppo saatavuus. Uhkapelaamisen aiheuttamaa velkaantumista ja vanhojen lainojen maksamista uusilla lainoilla ei voida pitää hyväksyttävänä toimintana. Asiassa ei kuitenkaan ole viitteitä tarkoituksellisesta yli varojen elämisestä ja Hakija on kyennyt lopettamaan rahapelien pelaamisen. Hovioikeus katsoo, että esteperusteesta huolimatta velkaantuminen ei osoita erityisen suurta moitittavuutta. Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvostellen hovioikeus päätyy siihen, että asiassa on velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä myöntää velkajärjestely esteestä huolimatta.